Tutkimusten alkuvaiheessa geologit suorittavat kallioperäkartoitusta tutkien näkyvissä olevia kalliopaljastumia. Paljastumista määritetään kivilaji ja suoritetaan erilaisia mittauksia. Tarvittaessa kalliosta otetaan vasaralla kivinäytteitä analysoitavaksi.
Suomessa Geologian tutkimuskeskus on lentänyt koko maan kattavat geofysikaaliset mittaukset vuosina 1970-2006. Suomi on niitä harvoja maita, joissa koko maa on katettu jonkin tasoisilla lentogeofysikaalisilla mittauksilla. Näillä mittauksilla voidaan todeta esimerkiksi johteita n. 50-100 m syvyyteen asti.
Lisäksi malminetsintää harjoittavat yhtiöt voivat tehdä tarkempia lentogeofysikaalisia mittauksia nykyaikaisemmalla tekniikalla. Uudemmilla menetelmillä voidaan esimerkiksi nähdä johteita jopa n. 100-300m syvyyteen asti.
Lisäksi geofysikaalisia mittauksia voidaan tehdä maasta käsin. Tällöin mittaustarkkuus on lentomittauksia parempi. Ohessa kuvia magnetometrimittauksesta:
Ohessa kuvia SP-mittausvälineistöstä:
Moreeninäytteenottoa
Otetaan lapiolla esim. 10kg näyte noin 70cm syvyydestä, peitetään kaivettu kuoppa kaivetulla maalla ja analysoidaan näyte
Betonisekoittajalla pestään moreeninäyte, jonka jälkeen sen sisältämät irtokivet voidaan helpommin lajitella koon mukaan. Sekoittajassa on siis tavallista vettä, jolla kivet pestään. Kiviä tutkimalla saadaan käsitys tutkittavan alueen peruskallion koostumuksesta.
Kivinäytteiden (pienemmän hiekan) erottelua siivilöin.
”Kultakoira”(Gold hound). Kultakoiralla voidaan erottaa raskaammat mineraalit kuten kultahiput. Kultaa on hyvin hyvin harvassa. Yksi pienen pieni hiekanjyvän kokoinen rae voi jo kertoa että näyte on anomaalinen.
Hienojakoisia näytteitä voidaan tutkia mikroskoopilla.
Kilkka-näytteenotto
Joskus halutaan näyte pintamoreenista syvemmältä kuin lapionkaivuetäisyydeltä. Kilkka-näytteenotto tapahtuu pintamoreenista iskemällä painolla n.2 cm halkaisijaltaan oleva metalliputki käsivoimin pintamaan läpi. Saatavan näytteen koko on n. 50-200g.
Cobra-näyteenotto
Cobra-näytteenotto tapahtuu samalla periaatteella kuin kilkka, mutta tässä iskuvaihe tapahtuu moottoroidusti. Kulkeminen näytteenottopaikalle tapahtuu lumipeitteen aikana suksilla tai moottorikelkalla, kesällä ja syksyllä jalan. Cobratyöt tehdään pääsääntöisesti talvisin sekä myös loppukesästä.
Pohjamoreeninäytteenotto
Pohjamoreeninäytteenotto tapahtuu moottoroidulla tela-alustaisella iskuporaus kalustolla. Pohjamoreeninäytteenotto vaati malmienetsintäluvan. Liikenne koneelle tapahtuu moottorikelkalla metsässä jo olevia uria pitkin, mikäli mahdollista.
Noin 400 gramman suuruinen maanäyte porataan noin 6 cm halkaisijaltaan olevalla putkikalustolla maapeitteiden läpi, niin läheltä peruskallion pintaa kuin mahdollista.
Ojitus
Ojituksessa saadaan mittavampi kuva peruskalliosta. Ojitus vaati malmienetsintäluvan. Ojitusta voidaan tehdä alueilla, jossa peruskallio on lähellä maan pintaa.
Analysointi
Kivinäytteet lähetetään laboratorioon analysoitavaksi. Laboratoriotulokset saadaan muutamassa viikossa.
Nykyaikaiset laiteet helpottavat suuntaa antavien tulosten saamista nopeasti. Käsikäyttöiset XRF analysaattorit antavat melko tarkan tuloksen esimerkiksi perusmetalleista 1-2 minuutissa. Kivinäytteen voi analysoida maasta tai kairasydämestä voi ottaa näytteen heti kun kivi on kairattu. (Laboratoriotulokset tulevat sitten noin kuukauden päästä.)
Timanttikairaus suoritetaan ylläolevien alustavien tutkimusten perusteella vain tarkoin valituille kohteille. Aikaisempien tutkimusten valossa esim. pinta -/pohjamoreeninäytteitä otetaan useita satoja ennen kuin timanttikairaukselle löytyy riittävät perusteet (poranterässä on teollisuustimantteja, Tästä nimi ”timanttikairaus”.)
Timanttikairauksessa porattavan reiän halkaisija on noin 5 cm ja reiät ovat tyypillisesti 150-300m pitkiä. Tämä on myös malminetsinnän kallein vaihe. Pelkkä kairaus maksaa analysointeineen noin 150€/metri. Eli yhden 300m mittaisen reiän kairauskulut analysointeineen ovat yli 40 000€.
Timanttikairaus suoritetaan suljetulla vesikierrolla yhtiön hyväksi tuntemien urakoitsijoiden toimesta.
Kairasydän lähetetään laboratorioon analysoitavaksi.
Lopen kairasydänarkistossa on arkistoituna suurin osa vuosikymmenten aikana poratuista kairasydämistä:
Kairauksen jälkeen reikiin usein jätetään suojaputki merkiksi suoritetusta kairauksesta.
On hyvä muistaa, että tilastollinen todennäköisyys sille, että uudesta malminetsintäkohteesta tulee lopulta kaivos on karkeasti 1/3000. On siis hyvin epätodennäköistä, että malminetsintä kohteesta tulisi koskaan kaivosta.
Malminetsintä on perustutkimusta, jossa tietomme kallioperästä paranee. Yhtiöt, jotka tekevät malminetsintää malinetsintälupa-alueilla tulee toimittaa tutkimustuloksensa kaivosviranomaiselle. Nämä tulokset ovat meidän kaikkien omaisuutta ja tietoa, kun yhtiö luopuu tutkimusalueesta.
Tilastollisesti siis karkeasti 2999 tutkimuskohdetta 3000:sta jää luonnonkauniiksi. Magnus Minerals on tutkinut satoja kohteita yli 12 vuotisen historiansa aikana ei yksiikään kohde ole edennyt kaivolupavaiheeseen. Jos joku projekti joskus etenee niin pitkälle, on kaikilla asianomaisilla taas oikeus ilmaista mielipiteensä asian suhteen. Tällöin alueella olevista mineraalivarannoista on oikeaa tietoa, jonka perustella päätöksiä ja keskustelua voidaan käydä. Kaivosluvan ja muiden kaivostoiminnan vaatimien lupien hameinen on mittava, käytännössä vuosia kestävä, prosessi. Mielestämme malminetsintälupavaiheessa, ainakaan tutkinnan alkuvuosina, näistä asioista ei kannata olla kovin huolissan.
